Ottawan yliopiston kriminologian professorin N. Poulantzasin mukaan soveltava kriminalistiikka perustuu havainnointiin, hypoteesiin, kokeelliseen tutkimukseen ja päättelyyn. Hyvä “tutkija” tarkistaa standardien mukaisesti saatuja tutkimustuloksia yleisesti hyväksytyn logiikan avulla johtopäätösten tekemistä ja arviointia varten. Johtopäätökset perustuvat asiakirja-aineiston tarkasteluun ja löydöksistä tehtyjen laboratoriotutkimusten tuloksiin.

Soveltava kriminalistiikka ammentaa periaatteensa sekä tieteestä että taidosta, minkä vuoksi sitä voidaan täsmällisemmin luonnehtia tieteelliseksi tekniikaksi.

Edellä esitetyn perusteella yrityksellämme on pitkäaikainen tietämys ja kokemus laboratoriotutkimusten suorittamisesta ja arvioinnista. Mitä mielikuvituksemme luovuuteen ja päättelyymme tulee, pyydämme teitä arvioimaan niitä todellisten tapausten yhteydessä.

Löydökset ja todistuskappaleet ovat luotettavan tiedon kantajia: niihin kuuluvat kaikki rikospaikalta, epäillyltä, uhrilta tai muualta löytyvät esineet ja jäljet — aseet, työkalut, jäljet, tahrat jne. — joita voidaan käyttää paitsi todisteena rikoksen tapahtumisesta myös viitteenä syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä.

Vaikka nämä seikat ovat elottomia eikä niitä voida kuulustella esitutkinnan, varsinaisen tutkinnan eikä oikeudenkäynnin aikana, ne voivat kuitenkin asianmukaisen käsittelyn sekä tieteellis-teknisen hallinnan, tutkimisen, analysoinnin, tulkinnan, hyödyntämisen ja käytön avulla antaa objektiivisia tietoja, toisin sanoen vahvistaa, kumota tai tukea epäillyn väitteitä tai uhrin kertomusta; yhdistää tai sulkea pois tapauksia tai tapahtumia; liittää uhrin tai epäillyn tiettyyn paikkaan jne.

Näillä seikoilla, joita kutsutaan “mykiksi tai hiljaisiksi todistajiksi”, on muihin todistuskeinoihin — tunnustukseen, todistajankertomukseen jne. — nähden se etu, etteivät ne johdattele itseään eivätkä joudu muiden johdateltaviksi, eivät unohda, niitä ei voida kiristää eikä uhkailla ja ennen kaikkea niitä ei voida lahjoa.

Unohtunut sormenjälki, näkymättömät biologiset aineet, ajoneuvoista irronneet kappaleet, hylsyt ja ammukset ovat muiden löydösten ohella aineistoa, joka asianmukaisesti käsiteltynä ja tulkittuna voi ratkaisevasti ohjata tutkittavan asian kulkua.

Nykyisin tieteellis-tekniseen näyttöön turvaudutaan yhä useammin. Yhdessä asianmukaisesti dokumentoidun asiakirja-aineiston kanssa se muovaa oikeudellista päättelyä ja muodostaa siten perustan tuomioistuimen ratkaisulle.

Ballistiikka tutkii aseisiin liittyviä kysymyksiä, kuten vertailevia tutkimuksia, ballistisia selvityksiä jne., sekä niiden käytöstä aiheutuvia vaikutuksia, kuten kimmokkeita, akustiikkaa, ampumajäämiä, haavaballistiikkaa jne.

Se on siten yksi soveltavan kriminalistiikan erityisaloista. Mutta mitä soveltava kriminalistiikka on? Soveltava kriminalistiikka ei ole peräisin yhdeltä ainoalta tieteenalalta, vaan se ammentaa periaatteensa eri tieteen ja teknologian aloilta. Se sisältää monitieteisyyden, useiden tieteenalojen lähentymiskohdan eli eri tiedonalojen leikkauspisteet, ja siksi sitä luonnehditaan tieteelliseksi tekniikaksi.

Esimerkiksi lääketieteessä monitieteisyys on ratkaisevan tärkeää. Sisätautilääkäri saattaa joutua määräämään potilaalle mikrobiologisia ja kuvantamistutkimuksia. Lääkärillä on vastuu päättää, mihin tutkimuksiin potilas ohjataan ja kuinka laajoja niiden tulee olla.

Määrätyt tutkimukset suorittavat erikoistuneet mikrobiologit ja radiologit, joilla ei välttämättä ole suoraa yhteyttä toisiinsa. Sisätautilääkärin on kuitenkin arvioitava heidän tuloksensa yhdessä ja otettava huomioon käytetystä menetelmästä ja tutkimuksista saadut tiedot, jotta voidaan päätyä asianmukaiseen diagnoosiin ja hoitostrategiaan.

Tutkimukset määrännyt lääkäri — tässä esimerkissä sisätautilääkäri — vastaa harkinnasta, tulosten yhteisarvioinnista ja tehtävistä päätöksistä. Samalla hän on oman erikoisalansa lääketieteellinen asiantuntija.

Jos tutkimukset määrännyt lääkäri on jättänyt joitakin tutkimuksia määräämättä tai arvioinut ne virheellisesti, tämä ei missään tapauksessa ole mikrobiologin tai radiologin vastuulla…

Tämä on siis oikeudellisesti merkittävissä asioissa syntyvä aukko: tulokset on arvioitava yhdessä ja kussakin tapauksessa esitettävien kysymysten laajuuteen on paneuduttava perusteellisesti.

Miten tämä aukko voidaan täyttää? Ymmärtämällä ja tarkastelemalla kunkin tapauksen tietoja eri näkökulmista.

Tästä syystä monitieteisyys saa kansainvälisesti jatkuvasti enemmän jalansijaa suhteessa ehdottomaan erikoistumiseen. Missä suhteessa? Ei tieteellisen erikoistumisen kustannuksella, vaan lopullisen harkinnan ja päätöksenteon osalta. Ajatelkaamme lääketieteellisiä asiantuntijaneuvostoja… yksipuolisten päätösten sijasta.

Keskiajalla “totuus” oli, että Maa on litteä. Pyöreästä Maasta puhuneita saattoi odottaa rovio. Tiede tuli kuitenkin satelliitteineen ja osoitti Maan pallomaisuuden, siis yhden todellisen totuuden. Lopuksi meidän kaikkien tulisi olla samalla puolella, ei näennäisen totuuden vaan yhden ja todellisen totuuden puolella.